Napoleonin armeijan Thebaan tekemä retki oli erityisen tärkeä, tutkimusretkue saapui Egyptiin vuonna 1799. Retkueen 130 tutkijaa kartoittivat muinaisia aarteita ja heidän työnsä Description de l'Egypte julkaistiin 1809-1828. Osa teoksesta sisältää piirroksia Thebasta. Kirjan sisältämät tekstit ja kuvat antavat arvokasta tietoa nykypäivän tutkijoille, sillä useat piirrosten esineistä tai hautamaalauksista ovat aikoja sitten tuhoutuneet - eroosion, tahallisen tuhoamisen tai ryöstelyn vuoksi. Toinen merkittävä tietolähde on preussilaisen egyptologin ja modernin arkeologian pioneerin Karl Richard Lepsiuksen (1810-1884) massiivinen teos Denkmäler aus ägypten und äthiopen, joka syntyi hänen matkallaan Thebaan 1842-1845. Teoksen piirrokset ovat erittäin yksityiskohtaisia ja siten myös suureksi avuksi nykypäivän egyptologeille.
Merkittävän askeleen eteenpäin aiheutti myös hieroglyfien salaisuuksien aukeneminen, ranskalainen egyptologi sekä arkeologi Jean-François Champollion (1790-1832) ratkaisi niiden arvoituksen vuonna 1822. Hän matkusti ensimmäisen kerran Thebaan 1828.
Sirkustaustainen Giovanni Belzoni (1778-1823) oli italialainen amatööriarkeologi, jonka tutkimus- ja tallennusmetodit olivat varsin tuhoisia löydetyille monumenteille. Hänen etsintöjensä motivoijana oli raha. Tästä huolimatta hän on kuitenkin merkittävä nimi egyptologian historiassa, sillä hän löysi Kuninkaiden laaksosta muun muassa Seti I:n, Mentuherkhepshefin, Ayn sekä Ramses I:n haudat. Lontoossa pidetty näyttely Seti I:n hautamaalauksista teki Thebasta suositun.
Brittiläisen egyptologian isäksikin tituleerattu Sir John Gardner Wilkinson (1797-1875) työskenteli Thebassa vuosina 1827-1828 ja tallensi ylhäisten hautamaalausten kuvaamaa arkielämää. Wilkinsonin 1837 julkaisema kirja The manners and customs of the ancient Egyptians kuvaa muinaisten egyptiläisten arkielämää, sukulaisuussuhteista aina ruoanlaittoon. Wilkinson on myös Kuninkaiden laakson numerointijärjestelmän keksijä.
Theban suosiota siivitti myös brittiläisen kirjailijan ja journalistin Amelia Edwardsin (1831-1892) vuonna 1876 julkaisema kirja A thousand miles up the Nile. Kirja oli talvella 1873-74 tehdyn Egyptin matkan tulos. Edwards ystävineen seilasi dahabia-laivalla Niiliä pitkin Kairosta Abu Simbeliin.
1800-luvulla yhä kiihtynyt monumenttien siirto eurooppalaisiin museoihin sekä monumenttien käyttö paikallisten kyläläisten omissa tarkoituksissa alkoi huolettaa. 1800-luvun puolivälin taittuessa ryhdyttiin toimiin. Ranskalaisen arkeologin Auguste Marieten ansiosta Egyptin hallitus perusti kansallisen museon. Muinaisesineiden vientiä ei vielä tässä vaiheessa kielletty, mutta sitä rajoitettiin. Myös arkeologisia kaivauksia ryhdyttiin valvomaan tarkemmin. Muinaisesineiden vienti maasta kiellettiin 1960-luvulla.
Muinaisen Theban merkittävin löytö lienee Howard Carterin (1874-1939) vuonna 1922 löytämä farao Tutankhamunin hauta.
Luxor on jo nykyisellään valtaisa ulkoilmamuseo, jossa saa pari viikkoa kulumaan siivillä historian havinan keskipisteessä. Kuitenkaan suurta osaa muinaisen Theban aarteista ei ole löydetty, iso osa monumenteista makaa visusti modernin Luxorin kaupungin alla.